Kaupunki ja perhe

Heii, pitkästä aikaa!

Siitä kun saavuin Japaniin on kulunut jo mukavat noin puoltoista kuukautta, ja pääsin vihdoin takasin tän blogin pariin. Tää aika on kulunut ihan hirvittävän nopeesti, eikä viikkojen kulkua edes oikein huomaa. Oon ollut tosi huono asioiden muistiin panon kanssa! Ajattelin aluksi että haluisin pitää jonkinlaista päiväkirjaa siitä, mitä mä aina päivittäin teen, mutta eihän sekään oo näyttänyt onnistuvan :D Päivän päätteeksi ei siihen oo enää energiaa, kun mieluummin vaan menee nopeammin nukkumaan. Tämän vuoksi mulla on tainnut aika paljolti mennä nää viime viikkojen tapahtumat sekasin, joten mun muisti ei välttämättä pysty oikeen palauttaan mieleen paljoakaan. Onneksi oon kuitenkin ottanut jonkin verran kuvia, joten pystyn gallerian perusteella vähän liittään tapahtumia aikajanalle!

Ajattelin kirjottaa tässä seuraavina viikkoina esim. mun kaupungista, perheestä, kavereista, koulusta sekä jostain jutuista mitä oon jo päässyt tekemään ja näkemään. Niistä puhuessani kannattaa pitää mielessä, etten tähän blogiin tietenkään millään pysty tai jaksa kirjottaa joka ikistä kokemaani asiaa. Ja nyt kun en edes muista kaikkea, niin vielä huonommin~

En haluu tunkea kaikkia näitä aiheita samaan postaukseen (aina niin organisoitunut, eiks näin?), joten alotan nyt varmaan vaan postauksella mun perheestä ja kaupungista. Sillei seuraaville postauksille saan paremman pohjan.

都城市 Miyakonojō

Mun kotikaupunki tänä vuonna on Miyakonojō, joka sijaitsee Japanin eteläisimmän pääsaaren Kyūshūn eteläosissa. Blogin oikeassa reunassa olevasta kartasta voi vielä hahmottaa sijainnin paremmin. Miyakonojō kuuluu Miyazakin prefektuuriin, ja on pinta-alaltaan sen suurin kaupunki. Väkeä on siinä 170 tuhannen huitteilla, eli lähellä esim. Turun noin 190 tuhatta jos haluaa verrata. Mutta mikäli nyt kunnolla aletaan vertailemaan, niin Turun pinta-ala 300km² paikkeilla, kun taas tän paikan siinä 650km²:n. Eli täällä väestö on levittäytynyt paljon laajemmalla alueelle (257.26 as./km²) verrattuna Turkuun (773,1 as./km²). 

Nyt alkaa jo menemään aika maantieteelliseksi, mutta tän väestötiheyden kyllä huomaa kaupunkikuvassa helposti. Mun oli aluksi (vieläkin) hankalaa hahmottaa tätä paikkaa, koska suurin osa rakennuksista on matalia. "Keskustassa" (huomaa lainausmerkit) on kyllä jonkinverran korkeampia taloa ja muuallakin satunnaisesti, mutta siis esim. jossain kadulla seisoessa ei oikein pysty hahmottamaan maisemaa ympäröiviä taloja kauemmaksi. En tiedä voiko tällä sanalla hyvin kuvailla kaupunkia, mutta jos pystyy, niin sanoisin että aika aava paikka.

Kaupunkina tää on tosi erilainen paikka, kun mihin oon Helsingissä tottunut. Ei tätä oikein pysty sanoilla kuvailemaan, mutta yritän nyt vähän hahmottaa. Täällä on jonkinlainen pääkatu, mutta sillä ei oikein oo kauppoja kylläkään :D Täällä on kyl ravintoloita aika kunnolla~ Yksi ostoskeskus, joka on aika kämänen, koska ei siellä paljoa oikein ole. Muistan vieläkin sen, kun mun hostäidin kanssa mentiin siellä rullaportaita vähän mun tulon jälkeen. Paljoa ihmisiä ei silloin näkynyt, joten kysyin ollaanko täällä rullaportaissa oikealla vai vasemmalla (ajosuunta muuten vasen). Vastaukseksi tuli, ettei sillä ole oikeastaan väliä eli kumpikin käy. Ihmisiä on sen verran vähän, että portaat on aina lähes tyhjät, eikä kenelläkään ole niin kiire mihinkään. Musta tuntuu, että tää fakta antaa jo aika hyvän kuvan tän paikan luonteesta :D

Jos vielä jotain kuvaillaan, niin täällä ei myöskään kaupungin sisällä oikein käytetä junaa. Pari pientä asemaa kai on, hämmästyin kun näin toisen niistä ekaa kertaa viikko sitten. Suurin osa aikuisista kulkee täällä autolla, ja koululaiset menee lähes aina pyörällä kouluun ja hengaamaan. Junaa käytetään, jos tullaan kouluun kauempaa toisista kaupungeista. En oo nähnyt yhtäkään bussia, ja ajatus metrosta tai ratikasta tuntuu jo koomiselta :D Autoista ei btw synny kunnollisia ruuhkiakaan, kun ihmisiä ei oo niin hirveesti, kätevää~

Tässä kohtaa haluan antaa huomautuksen siitä, että kyllä mä tykkään tästä paikasta. Aikasempi kuvaus saattaa vaikuttaa vähän negatiiviselta, mutta en mä siltä kantilta kirjoittanut. Kotiuduin nopeesti, ja nyt ehkä enemmänkin vaan vitsailen mun uuden kodin kustannuksella. Mulle tosi erilainen paikka, kun mihin oon tottunut, mutta niin olisi kyllä Japanin suuremmatkin kaupungit. Loppujen lopuksi tosi mieluisa paikka asua tää vuosi, mutta pakkoa myöntää, etten vuotta kauempaa välttämättä viihtyisi. Nuoretkin lähtee yleensä lukion jälkeen muualle Japaniin yliopistoon, kun täällä ei sellasta ole. Aika paljolti kouluja kylläkin.

Tähän kaupunkiin liittyen tuli muuten mieleen, että mulle yks hankalimmista ellei lopulta kaikkein hankalinkin asia tähän mennessä, on ollut yrittää olla vertaamatta omaa vuottaan muiden vaihtareiden vuosiin. Seuraan instassa (sosiaalinen media) aika paljonkin etenkin suomivaihtareiden ja kaikkialta Japaniin tulleiden vaihtareiden käyttäjiä. Tiedän hyvin, että kaikki laittaa sinne tietenkin vaan parhaat tapahtumat tai muuten sokeroidusti, mutta on vaan hankalaa olla vertaamatta. Ja kaikkein ärsyttävin paradoksi on se, että vaikka itelläkin tuntuisi olevan kuinka kivaa tahansa, niin ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Esimerkiksi mä oikeesti tykkään tästä mun paikasta ja ihmisistä täällä, eikä mulla oo oikeen mitään valittamista, mutta välillä muiden kuvia kattoessa tekis itekin mieli olla jossain suuremmassa kaupungissa. Tää ajatus tulee kyllä ihan vaan sen takia, että siellä ois varmaan enemmän tekemisvaihtoehtoja ja nähtävää, kun täällä ei oo esim. elokuvateatteriakaan :D Oon kuitenkin ihan varma, että vaikka missä olisi, niin tän kaltanen fiilis tulee väistämättä välillä.

Tätä paikkaa muuten ympäröi vuoret, joita ihastelin paljon alussa. Erittäin vaikuttava näkymä, jonkalaista ei oikein Suomen eteläosissa ainakaan pääse näkemään. Muutenkin sanoisin että luonto on täällä Japanissa tosi ylvästä, kun ei parempaa sanaa löydy. Muuten, mun ikäset luultavasti tietää, kuinka jos Suomessa sattuu joskus harvoin tulemaan super kaunis auringonlasku, niin kaikkien on pakko saada siitä kuva ja mahdollisesti laittaa someen. No, täällä tuntuu olevan sen kaltanen taivas lähes joka päivä :D Kohta tulee vähän kuvia niistä, mutta ei kuvatkaan todellakaan pysty edustamaan sitä näkyä kunnolla!

Super kuuma oli muuten elokuussa ja syyskuun alkupuolella! Nyt on jo vähän viilentynyt, mutta ei läheskään sellanen sää kun minkälaiseen Suomen syksyssä on tottunut. Mutta siis, erittäin kova kuumuus alussa, onneksi ei kuitenkaan niin ylitsepääsemätön mitä olin vähän kuvitellut. Ja mun kotona on ilmastointilaitteet, muuten ois kyllä ollut mennyttä :D Ruskettu myös tosi nopeesti! En ees ite tajunnu aluks, mut sit kun vilkasi sukkarajaa niin jalka näytti ihan liian valkoselta~ Puhun tästä aiheesta lisää myöhemmin.

Tähän väliin vähän kuvia, koska tuntuu liian tekstipainoitteiseltä. Kohta jatkuu~

Mun eka kuva tästä paikasta, autossa otettu.

Kuvassa ei oikein näy, mutta tän talon piha on aivan täynnä jotain lintupatsaita.
Yks mun kaveri kysyi oonko löytäny täältä mitään cooleja paikkoja tai kauppoja kadulla mennessä,
ja koska sellasia ei samalla tavalla ku suurkaupungeissa löydy, niin tästä tuli mun hieno löytö :D
Vaikuttavampi paikan päällä.

Mun talon edessä. Muutama kaveri ja sateenkaari.

Tästä lähtee vähän maisema(/taivas)kuvia, koska miks ei.

Tän kuvan mun hostäiti otti taifuunin jälkeen,
super hienosti näkyy pilvet alareunassa.

Perhe

Oon nyt asunut tän puoltoista kuukautta mun ensimmäisen hostperheen luona. Rotary-vaihdossa vuoden aikana on aina enemmän kuin yksi perhe, yleensä siinä kolmen paikkeilla. Mulla tulee olemaan tän vuoden aikana neljä perhettä, eli tän hetkisen jälkeen vielä kolme. Vaihdan toiseen perheeseen tän lokakuun loputtua, mikä lähestyy jo vauhdilla! En kylläkään vielä tiedä keiden luokse muutan :D Se kai saadaan päätettyä ens tai sitä seuraavalla viikolla. Ongelmaa kun kaikilla on kissoja joille oon allerginen. Neljännen perheen tiedän, koska sen perheen tytär tuli Kuopioon täks vuodeksi! Menin itseasiassa tän Iroha nimisen tytön luokalle täällä ja sain kaikki sen koulupuvut lainaan~

Tässä mun ensimmäisessä perheessä mulla on hostäiti, -isä ja -pikkuveli. Nää vanhemmat on ollut naimisissa vasta puoltoista vuotta, eikä niillä oikeesti oo yhtesiä lapsia vielä. Hostäiti on vasta 27 ja muutenki tosi nuoren näkönen, ja isä kai kolmenkympin puolvälis. Kutsun niitä niiden omilla nimillä, mutta tässä blogissa nyt vaikka vaan hostisäks ja äidiks, koska outoo nähdä niiden nimet kirjotettuna länsimaalaisil kirjaimil~ Molemmat on ihan mahtavia tyyppejä, ja musta tuntuu että meillä synkkaa tosi hyvin!

Nyt monet saattaa ihmetellä kuka toi pikkuveli sitten on :D Elikkäs, täl hostisällä on edellisestä avioliitosta jo kolme lasta, joista vanhin muutti meidän luokse asumaan noin puoltoist viikkoa mun tulon jälkeen. En jaksa selittää taustasta paljoakaan muuta. Mut läppä juttu mun mielest se, että hostäitikin oli tavannut tän veljen aikasemmin vaan kaks kertaa :D Kotona mulla on kaks pikkusiskoa, joten hauskaa saada ekaa kertaa veli! Se on nyt 13v., ja
oikeesti hankalaa kuvailla sen luonnetta tällei kirjottamalla. Mut ei se kyl ainakaa kauheen ujo oo, eikä niinku esim. sellanen et sulkeutuis huoneeseensa pelaamaan jotain. Haha, tää saattaa johtua siitä että se nukkuu nyt olohuoneessa, kai muuttaa mun huoneeseen kun lähen :D Mut siis must tuntuu että ollaan bondattu suht hyvin~ Se tuntuu ihan sellaselta perus välillä ärsyttävältä pikkuveljeltä! 

Hostisä väsäämässä origamikurkia, tästä pian lisää,
mutta sanon vaan että oli painajainen, niitä piti 1000 tehdä.

Sädetikkuja~

Pikkuveli!

Hostäiti, oltiin kahestaan yhellä temppelillä vapaapäivänä

^Fukuokassa, spottaa photobomb vasemmalla~

Pikkuveli yrittää syödä pocky-suklaata puhelimeen puhuessa,
mut sen käsi on kipsissä :D
Pari viikkoa sitten satutti myös jalkansa, erittäin taitavaa~

Ai niin! Mulla on ekaa kertaa elämässäni pari lemmikkiä~ Kaks leopardigekkoa! En ollu ennen nähny sellasia ees, mutta aika söpöjä. Niiden häntä on sillei hassun muotonen, niinku pullistunut. Nimet on Kin-chan ja Gin-chan, japania osaavat tajuaa miksi kun kattoo kuvia.

Kin-chan!

Alhaalla Gin-chan jos näkyy.

Tää talo on aika moderni ja suht pienikokoinen. Alko tuntuun omalta kodilta tosi nopeesti! Nukun futonilla, joka oli aluksi aika kova, mutta siihen kyllä tottu. Enemmän ärsyttää, kun käytiin ostamassa mulle tyyni, ja onnistuin ite valitsemaan maailman epämukavimman niistä :)). En tiiä miten onnistuin tässä saavutuksessa, mut kadun mun elämää aina kun katon sitä ja etenkin kun yritän nukkua~ Oon kyl nukahtanu tääl aina tosi nopeesti, ehkä siks ettei läksyjä oo stressaamassa :D

Kaverin ottama kuva musta mun talon ulkopuolella, oikealla mun ikkuna!
(taivas erittäin sininen wow, tää oli viime kuulta)

Mun huone tulopäivänä, nyt siistimpi :D
Siitä ei oikein saa parempaa kuvaa, mutta siis kuvan ulkopuolella
on iso vaatekaappi mikä on super kiva! 

 Oon super iloinen tästä mun perheestä ja mul on suunnilleen alusta alkaen ollut tosi kotoisa olo näiden luona. En tiedä miten pystyisin selittämään meidän meininkiä, mutta tulee kyllä oleen vaikeeta vaihtaa seuraavaan perheeseen. Oon kuitenkin jossain määrin ilonen, että mulla on enemmän perheitä, koska sit näkee vähän erilaisia arkia. En myöskään välttämättä haluaisi asua näillä hirveästi pidempään, koska ne ei ees oo vielä kunnolla siinä elämänvaiheessa, että olisi lapsia (etenkin teini-ikäinen), joten en halua ns. vaivata liikoja. Miettikää, tää äitikin on vasta 27v.! Mua kymmenen vuotta vanhempi~ Se pitää musta ja tästä veljestä tosi hyvää huolta, etenkin kun joka ilta tekee meille eväslaatikot. <3

Vähän jännittää tosiaan se seuraava perhe~ Suurin syy varmaan etten vielä tiedä keitä ne on :D Kyllä sekin kohta kuitenkin selviää, ja oikeesti kaikki aikuiset keitä oon tähän mennessä tavannu on ollut tosi mukavia, joten yritän olla stressaamasta. Plus miettimästä vielä minkälainen perhe se on. Ennen Japaniin tuloa luulin tosiaan tästä ensimmäisestä perheestä, että olisi vain nuoret vanhemmat, mitä itseasiassa ehdin jo jännittää silloin :D Mutta se puoltoist viikkoa vaan näiden vanhempien kanssa meni jo tosi kivasti, eikä ois tarvinnu yhtään stressata, pikkuveli nyt vaan plussaa!

Ja jos nyt vielä kertoisin siitä viimesestä eli neljännestä perheestä vähän lisää~ Eli siinä vanhemmat, 18v. isoveli, 15v. pikkuveli ja 9v. pikkusisko! Plus 16v. sisko nyt Suomessa.  Oon jo päässyt tapaamaan nämä muutamia kertoja. Isoveljestä ja isästä en vielä paljoakaan tiedä, mutta sillä veljellä on nyt vikana lukiovuonna tosi kiireistä ja tammikuussa kokeet yliopistoon, johon se sitten lähtee ennen kun mä muutan toukokuussa niille. Mutta siis, näiden äiti on super mukava ja auttavainen. Pikkuveljen ja siskon kanssa ollaan jo vähän hengattu esim. mario kartia pelatessa. Tää sisko on muuten ihan suuuper söpö ja aina niin innoissaan kun tapaa mut!

Mä plus neljännen perheen sisko ja veli.

Okei, tää postaus päättyy nyt tähän! Loppuhuomautus, että kuvien laatu huononi aika kunnolla kun lisäsin tähän blogiin, mutten jaksa alkaa säätämään :D Yritän muuten tsempata sen jonkinlaisen päiväkirjan kanssa~

Terkkuja!

Moikka kaikille! Terkkuja Soulista ja Japanista :D

Elikkäs oon tällä hetkellä viettänyt jo muutaman päivän Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa ja päässyt myös tämän jälkeen perille mun hostperheeseen Japaniin. Meille suomalaisille Aasiaan meneville rotaryvaihtareille järjestettiin kolmen päivän mittainen leiri, jonka aikana meillä oli paljon ohjattua toimintaa saattajamme Nikon kanssa. Tänä vuonna Suomesta Aasiaan tuli vaihtareita vain Taiwaniin (4) ja Japaniin (6). Kirjoittelen tätä postausta loppuun nyt mun uudessa kodissa vasta, ja Soulin mielenkiintoiset ja vauhdikkaat päiväton jo takana!

Sanoin viime postauksessa, että kertoisin ennen matkaa tekemistäni järjestelyistä, mutta se vähän jäi~ Aluksi en löytänyt motivaatiota ja sitten en enää kiireitten keskellä ehtinyt. Ei kuitenkaan hätiä mitiä mikäli tällöiset puuhailuni kiinnostavat yhä, aion vielä tehdä niistäkin postauksen, vaikkakin vasta löydettyäni siihen aikaa. Seuraavissa postauksissa puhun tietenkin myös mun tulosta tänne Japaniin! :) Nyt haluan ensiksi saada kerrottua tästä lyhyestä vierailustamme, jotta matka tulee kunnolla pakettiin.

Lento Souliin meni todella hyvin! Lentokentällä tavattiin muiden vaihtareiden ja Nikon kanssa, jota ennen sanoin moikat mua saattamaan tulleille kavereille ja perheelleni. Oli todella hämmentynyt ja surullinenkin fiilis, kun piti halata viimeistä kertaa vuoteen ja yrittää vilkuttaa ihan loppuun saakka. Tästä tilanteesta erityisesti mielen jäänyt asia tapahtui turvatarkastukseen johtavassa jonossa. Jono oli todella pitkä ja kiersi vaakasuunnassa edestakaisin, mutta meni nopeaa vauhtia. Siinä liikkuessani vilkuttelin kavereille ja perheelleni, jolloin silmät vähän vetistyivät. Astuin vahingossa edessä käveleväni miehen kantapäälle, ja hän käänsi päätään nopeasti. Juuri sillä hetkellä pidättelin itkua, ja onnistuin sopertamaan särkyneellä äänellä vain pienen "sorin" :D. Olo parantui onneksi nopeasti turvan jälkeen.

Koneessa vieressäni istui todella mukava korealainen. Juttelimme englanniksi ennen koneen lähtöä jonkin verran, sekä vähän sen loputtua. Oli todella mukavaa jutella jollekulle, vaikka se olikin enimmäkseen small talkia. Muut rotaryvaihtarit istuivat koneen eri puolilla. Lennon aikana katsoin muutaman leffan, yritin harjoitella hieman japania ja nukuin katkonaisesti parin tunnin ajan.

Souliin päästyämme lähdimme heti meille varatulla bussilla kierrokselle oppaan kera.

Tässä vähän turha kuva bussimatkalta.

Opas selitteli hieman jotain matkalla lentokentältä ensimmäiseen kohteeseen, mutta tuli nopeasti ilmi, ettei meidän englantia osaava oppaamme oikein osannutkaan englantia kunnolla :D Eli kauheasti ei saanut selvää, mutta hyvät maisemat ja opas oli kyllä aika herttainen vanha mies.

Ensimmäiseksi pysähdyimme kiertämään Korean kansallismuseota. Museo ei sisältä onnistunut oikein pitämään mielenkiintoani yllä, mutta siihen saattaa hyvinkin liittyä matkaväsymys ja hankaluus yrittää ymmärtää oppaan selityksiä. Ulkona taas kiersimme hienojen korealaisten rakennusten alueella, mutta siellä vallinnut kuumuus (!!!!) ei yhtään auttanut puutuneeseen oloon, hah. Hieno paikka se kuitenkin oli, tässä hieman kuvia!~

Museosta.

Ryhmä korealaiseen kansallispukuun eli hanbokiin pukeutuneita.

Hanbokiin pukeutuneita oli todella paljon ympäri aluetta
kiertelemässä ja ottamassa kuvia puvuissaan.

Seuraavaksi bussi vei meidät syömään lounasta. Ravintolassa ruoka oli ihan hyvää, paljon erilaisia dumplingejä (myky).

Ravintola, jossa kävimme.

Ruoan jälkeen kierreltiin vähän siinä lähellä olevilla kaduilla, joka oli aika mukavaa, mutten kyllä ostanut vielä silloin mitään. Tämän jälkeen bussi johdatti meidät Seoul Towerin luokse. Tornin luokse piti vähän kivuta, mutta sen ympäristö on todella kaunista aluetta. Matka hissillä ylös taas kesti päälle kymmenen sekuntia, ja näkymät sieltä vasta hienot ovatkin. Joka suunnasta katsottuna Soul näytti massiiviselta, eikä sitä olisi tajunnut maan kamaralla kierrellessä.

N Seoul Tower!

Kuva yhdestä suunnasta tornista.

Mäki tornilta alas.

Tornilla käynnin jälkeen oltiin kaikki aika puhki, ja asetuttiin vihdoin hotelliimme. Olin kolmen hengen huoneessa kahden Taiwaniin lähtevän tytön kanssa - oli tosi mukavaa! Levähdettiin hotellilla muutaman tunnin, kunnes lähdettiin koko porukalla kiertelemään hieman ympäristöä. Lopulta päädyimme syömään illallista ravintolassa, jossa oli korealaista barbecueta. Oli hauskaa laittaa korealaiseen tapaan lihaa ja muuta salaatinlehden sisälle, ja syödä siitä tehty käärö.

Korealainen barbecue!

Ruuan mentiin mun kahden huonekaverin kanssa vähän kävelemään hotellin lähellä olevaa joenrantaa. Soul näyttää tosi nätiltä illalla! Tässä pari kuvaa:

Seuraavana päivänä meillä oli taas aika paljon ohjelmaa. Hotelliaamupalan jälkeen mentiin ekaks meidän bussilla johonkin Samsungin paikkaan, jossa joillain 'yritetään-olla-tosi-high-tech'-peleillä ja laitteiden kokeilumahdollisuuksilla kai koetettiin esitellä Samsungin valikoimaa. Siellä oli ihan kiinnostavaa käydä, ja paras juttu oli ehkä sellanen vuoristorata 4D-laseilla.

Mun huonekaverit pelaamassa jotain.

Rakennuksen sisäänkäynti.

Vuorossa oli tämän jälkeen lounasristeily! Ei siitä hirveesti muuta sanottavaa, kuin että ruoka oli hyvää ja maisemat hienot :)

Laivassa.

Mentiin tätä isoa jokea pitkin, ei hajua nimestä :D

Matkattiin iltapäivällä isoon ostoskeskukseen, jonka sisällä on akvaario! En tiiä tarkalleen kuinka laaja se on, mutta siellä sisällä seikkaillessa se tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan :D Fancy paikka oli! Käveltiin myös vähän siinä ostoskeskuksessa, mutta se oli vähän kalliimpi paikka. Haha, seuraavaks se opas johdatti meidät toiseen hienoon ostoskeskukseen, joka oli myöskin kallis. Onneks tän jälkeen päästiin sellaseen hotellin lähellä olevaan ostoskeskukseen ja ostoskadulle/marketille, jossa hinnat oli järkevämmät. Loppuillasta kierreltiin siellä, ja myös mentiin taas joenrantaan. Tässä kuvia:

Akvaarion sisäänkäynti.

Siel oli pingviinejäääää! Myös majavat ja manaatit yllätti~

Pyysin yhtä random tyttöö näyttään sen hattaraa, koska se oli vaan niin hieno :)

Mä ja kaloja :D

Iltamarketti.

Erityisen kiva piste joenrannassa.

Vikana päivänä käveltiin vähän ympäriinsä pienen porukan kanssa ja mentiin spontaanisti jollekin museoalueelle (alle 50snt :D). Hienon näkönen paikka, ja sen ulkopuolella oli myös joku vahdinvaihto meneillään. Loppupäivän mä käytin paljolti shoppailuun, koska tiesin että meen niin pieneen paikkaan Japanissa, että jos haluun jossain kohtaa ehtiä hankkia uusia vaatteita, niin Soulissa kannattaa. Esim. Tokyoon, Osakaan ja Taipeihin menevillä ei ollu ihan samaa hoppua :D Mut joo, sain tosi kivoja vaatteita löydettyä, ja suht halvalla! Ainakin Suomeen verrattuna, mikä nyt on aikas helppoa.. Lopulta mentiin vielä koko porukalla syömään uudestaan korealaista barbecueta, toiseen paikkaan kylläkin.

Hieno patsas matkan varrelta.

Museo/Temppeli-alue

Vahdinvaihto. Kai?

Siihen sitten päättyikin mun kolme päivää Soulissa! Siellä oli tosi kuuma etenkin keskipäivän aikoihin. Kuumuus oli kuitenkin vähän erilaista varmaan erityisesti kosteuden takia, tästä esimerkkinä se, ettei kukaan meistä laittanut missään vaiheessa aurinkorasvaa, eikä ees alettu punoittaan tän takii :D Vikana päivänä huomasin vaan, että mun sääri oli ihan täynnä sellasta nahkaa, joka palamisen jälkeen tulee. Se ei kuitenkaan yhtään ees punottanu tai särkeny, ja se nahka vaan lähti menemään vedellä?

Yks toinen mieleen jäänyt asia oli se, että ihmiset oikeesti on tottunut siihen, ettei omaa tilaa oikein ole. Suomessa ihmisiä on niin vähän, että on mahdollista vaalia sitä omaa kuplaa, mutta Soulissa tietysti voikaan onnistua. En mihinkään hirveisiin ruuhkatilanteisiin ees joutunut, mutta kyllä siellä huomasi, ettei vähän tönimistä ja etuilua (<--argh!) kainostella :D

Tässä ei nyt ollut tietenkään ihan kaikkea mitä siellä tein, mutta toivottavasti tän postauksen laajuus antaa mulle vähän lisäaikaa seuraavien kanssa :D Oon siis tätä kirjoitusta viimeistellessäni jo ollut mun host perheessä Japanissa muutamia päiviä, joten pitäis saada tuloon liittyvistäkin asioista postaus aikaan joskus~ Teen parhaani, mutta mulla tulee pian olemaan kiireitä!

Terkkuja kaikille Suomeen!

Auringonnousu matkalla lentokentälle.